Kuuluuko järjestöjen ääni ehkäisevän päihdetyön ohjelmatyössä?
Ehkäisevä päihdetyö rakentuu monialaiselle yhteistyölle, ja järjestöillä on siinä keskeinen rooli. Ne tavoittavat ihmisiä, joita julkinen sektori ei aina saavuta, toimivat joustavasti muuttuvissa olosuhteissa ja tarjoavat arvokasta asiantuntemusta väestöryhmille. Silti järjestöjen asema ja mahdollisuudet valtakunnallisessa ohjelmatyössä eivät aina hahmotu selkeästi.
Tuore yamk-opinnäytetyönä tehty arviointitutkimus tarkasteli ehkäisevän päihdetyön toimintaohjelman (2015–2025) vaikutuksia järjestöjen ehkäisevään työhön ja yhteistyöhön. Tutkimuksessa hyödynnettiin kyselyä ja ryhmähaastatteluja ja sen tarkoituksena oli tuottaa tietoa seuraavan ohjelmakauden (2026–2035) kehittämiseen. Arviointia hyödynnetään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa ohjelmatyön uudistamisessa.
Yhteinen viitekehys on tärkeä, mutta ei aina tunnettu
Toimintaohjelma on tukenut järjestöjen yhteistyötä erityisesti kuntien, hyvinvointialueiden ja muiden sidosryhmien kanssa. Monille järjestöille ohjelma on tarjonnut arvopohjan ja suunnan yhteistyöhön. Tämä on vahvistanut ehkäisevän työn vaikuttavuutta ja lisännyt verkostojen käyttöä.
Sen sijaan ohjelman suora vaikutus yksittäisten järjestöjen omaan toimintaan on jäänyt osin vähäiseksi. Järjestöissä tunnetaan ohjelmaa vaihtelevasti ja koska se on kirjoitettu yleisellä tasolla, sitä voi olla vaikea soveltaa käytäntöön. Osa järjestöistä koki toimivansa jo entuudestaan ohjelman painopisteiden mukaisesti, mutta ilman suoraa yhteyttä asiakirjaan. Eri toimijoiden roolit ja vastuut ohjelman toteuttamisessa olivat monille epäselviä.
Konkretia ja selkeys tukevat kentän sitoutumista
Opinnäytteessäni kävi ilmi, että järjestökentällä toivottiin ohjelman ja järjestöille asetettujen tavoitteiden selkeyttämistä. Erikokoisten ja erityyppisten toimijoiden pitäisi pystyä soveltamaan ohjelmaa, jotta se voisi toimia koko järjestökentän tukena. Selkeä roolitus suhteessa muihin toimijoihin ja realistiset tavoitteet vahvistavat ohjelmaan sitoutumista. Järjestöjen mielestä yhteistyön kehittäminen yhä tulevaisuudessa on tärkeää, ja samalla toivottiin lisää tukea ohjelman jalkauttamiseen, viestintään ja käytännön soveltamiseen. Järjestöjen vähenevät resurssit nähtiin keskeisenä haasteena tavoitteiden saavuttamisessa. Ohjelman rakenteelta toivottiin joustavuutta ja ajankohtaisuutta, mutta myös riittävää jatkuvuutta. Muuttuva toimintaympäristö edellyttää kykyä reagoida uusiin ilmiöihin, ja järjestöt voivat toimia näissä tilanteissa keskeisinä kumppaneina.
Osallistava valmistelu lisää vaikuttavuutta
Jotta seuraava toimintaohjelma vastaisi kentän tarpeisiin, sen valmisteluun on hyvä sisällyttää entistä laajemmin aitoa vuoropuhelua ja kentän osallistamista. Esimerkiksi valtakunnallinen järjestöille suunnattu kuulemistilaisuus ohjelmatyön alkuvaiheessa voi vahvistaa osallisuutta ja edistää käytännön toteutusta. Samalla se tarjoaa mahdollisuuden yhteiseen suunnan määrittelyyn.
Kehittämissuosituksia ja jatkotutkimustarpeita
Seuraavaa toimintaohjelmaa laatiessa on hyvä huomioida moninainen järjestökenttä. Ehkäisevän päihdetyön järjestöt eivät ole tarkkarajainen ja selkeästi määriteltävä ryhmä, vaan ehkäisevää päihdetyötä tehdään osana muuta työtä hyvinkin erilaisissa järjestöissä. Ehkäisevän päihdetyön roolien ja vastuiden täsmentäminen, järjestöjen osallistumismahdollisuuksien vahvistaminen sekä ohjelman tasapuolinen jalkautus eri alueille nousivat keskeisiksi kehittämiskohteiksi. Lisäksi ehdotettiin ohjelman tavoitteiden säännöllistä seurantaa ja viestintää, jotta varmistetaan ehkäisevän päihdetyön toimintojen vastaavan muuttuvan toimintaympäristön tarpeisiin. Ohjelman tulisi yhdistää ohjaus ja joustavuus tavalla, joka tukee järjestöjen itsenäisyyttä, mutta mahdollistaa yhteisen suunnan.
Jatkotutkimuksen kannalta kiinnostavia teemoja ovat muun muassa kansainväliset mallit ehkäisevän päihdetyön järjestöyhteistyöstä ja siitä, miten itsenäisiä toimijoita voidaan sitouttaa yhteisiin tavoitteisiin ilman muodollista ohjausvaltaa. Myös erilaisten järjestökategorioiden tarkempi tarkastelu auttaisi tunnistamaan, millaisia tuen muotoja erilaiset toimijat tarvitsevat voidakseen osallistua ohjelmatyöhön.
Toimiva ehkäisevän päihdetyön ohjelma rakentuu selkeistä tavoitteista, käytännön tuesta ja vahvasta yhteistyöstä. Kun ohjelma tarjoaa kentälle relevantteja välineitä ja osallistumismahdollisuuksia, syntyy pohja vaikuttavalle, ajassa elävälle ehkäisevälle päihdetyölle.
Opinnäytetyön teki alueellinen asiantuntija Heli Vaija, sosiaali- ja terveysalan kehittäminen ja johtaminen -koulutusohjelma yamkissa, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamk.
Opinnäytetyö ”Järjestöt ehkäisevän päihdetyön toimintaohjelman toteuttajina – arviointitutkimus järjestöjen roolista ja tavoitteiden toteutumisesta” on tehty yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa ja se tuottaa tietoa ehkäisevän päihdetyön valtakunnallisen ohjelmatyön kehittämiseksi ohjelmakaudelle 2026–2035.
